Karhu

Karhu on sopeutunut talven vähäisempään ravintomäärään nukkumalla talviunet. Talviunta nukkuvan eläimen ruumiinlämpö laskee vähäisesti ja sen elintoiminnot hidastuvat. Talviuni ei ole siis yhtä sikeää kuin talvihorros. Talvihorroksen tapaan myös talviunta nukkuva karhu joutuu kuitenkin keräämään vararavintoa, jotta se selviäisi pitkän ajan syömättä ja juomatta.

Karhu pesiytyy juurakoihin, itse kaivamaansa kuoppaan tai luolaan, johon se paneutuu kerälle nukkumaan. Karhu herää kun kevätaurinko alkaa sulattaa lunta ja kastelee karhun talvipesän.

Karhu kurkkii talvipesästänsä 

Karhun talvipesä

Karhuemo synnyttää poikasensa talvipesään. Emon rasvavarastojen on oltava erityisen hyvät, sillä kesän aikana hankitun energian avulla sen on pystyttävä imettämään poikasia kevääseen asti.

Emokarhu synnytää poikaset pesään talven aikana

Karhu Ursus arctos

Ulkonäkö ja koko: Karhulla on karhea, ruskea turkki. Naaraskarhut
painavat enimmillään 200kg, kun urokset voivat painaa jopa 300kg.

Elinympäristö ja ravinto: Esiintyy erityisesti pohjoisissa havumetsissä.
Karhu on kaikkiruokainen. Tärkeä osa sen ruokavaliota ennen talviunta
ovat marjat. Karhu voi kantaa saalistamansa eläimen puuhun tai haudata 
sen suohon, jolloin muut eläimet eivät pääse käsiksi haaskaan.

Muuta mielenkiintoista: Karhu on niin Suomen kuin Venäjänkin 
kansalliseläin. Karhu oli muinaissuomalaisille pelätty, mutta pyhä 
ja arvostettu eläin. Sillä onkin useita kiertoilmauksia, kuten otso, 
ohto, mesikämmen, metsän kuningas ja kontio.